Ajaessaan meidät kaupunkiin hän puhui hiljaa opinnoistaan, elämästään ja työstään muiden auttamiseksi. Hänen nimensä oli Zayd. Vuosia myöhemmin näimme hänet uudelleen, tällä kertaa televisiossa. Hänestä oli tullut erittäin arvostettu johtaja, joka tunnettiin matkastaan ja menestyksistään. Kuunnellessamme hänen puhettaan yksi asia kosketti meitä syvästi: hänen uskonsa toisiin mahdollisuuksiin ja ystävällinen tapa, jolla hän tunnusti ihmisiä, jotka olivat vaikuttaneet hänen polkuunsa. Hänen sanansa saivat meidät miettimään valintojamme huolellisesti.
Pian tuon yön jälkeen moottoritiellä huomasin olevani tekemisissä näennäisen tavallisen päätöksen kanssa, jolla voisi olla seurauksia hänen työhönsä.
Siihen aikaan se tuntui pieneltä asialta, vain yhdeltä välttämättömältä askeleelta. Mutta nähdessäni, mitä hänestä oli tullut, ymmärsin, kuinka pienetkin teot voivat jättää lähtemättömän jäljen jonkun elämään. Kun tapasimme uudelleen, hän tervehti meitä ystävällisesti ja arvokkaasti. Hänessä ei ollut kaunaa, vain viisautta. Hän sanoi, että sekä rohkaisu että vaikeudet olivat auttaneet muokkaamaan häntä sellaiseksi ihmiseksi, joksi hänestä oli tullut. Tuo hetki muistutti meitä siitä, että kasvu alkaa usein mitä odottamattomimmilla tavoilla.Seuraavina vuosina päätimme antaa takaisin omalla tavallamme. Aloimme tehdä vapaaehtoistyötä, mentoroida ja tarjota tukea aina kun pystyimme. Kyse ei ollut menneisyyden korjaamisesta, vaan ystävällisyyden jatkamisesta. Lopulta ymmärsimme, että jokaisella teolla on merkitys ja että jokaisella ihmisellä on kyky muuttaa jonkun toisen elämää parempaan suuntaan.
