Ajan myötä tapahtuu muutos. Kipu ei katoa kokonaan, mutta se kehittyy.
Tunnen tarvetta ymmärtää, mitä olen kokenut: auttaa, jakaa, lisätä tietoisuutta… niin monia tapoja muuttaa tämä koetus moottoriksi.
Juuri tässä liikkeessä syntyy uusi energia, halu osallistua ja ojentaa auttava käsi vuorostani.
Uusi valo
Jopa rajuimpien myrskyjen jälkeen löydän makeita hetkiä: hymyn, onnellisen muiston, rauhan hetken… niin monia pieniä valoja, jotka vähitellen ilmestyvät uudelleen.
Tämä polku ei ole koskaan lineaarinen. Se koostuu ylä- ja alamäistä, edistyksistä ja tauoista. Mutta jokainen askel on tärkeä.
Ja mikä tärkeintä, se muistuttaa minua jostakin olennaisesta: kykyni nousta on paljon suurempi kuin koskaan kuvittelin.
Jopa synkimpinä hetkinä kipinä voi syttyä uudelleen ja antaa makua jatkuvalle elämälle.
