Koirani lukitsi itsensä ruohoon ja alkoi nuuhkimaan
Yksinkertaisesta kävelystä puutarhassani tulee huolestuttava hetki, kun koirani jää verkkoon oudon esineen eteen, yhtä salaperäisen kuin odottamattomankin.
Joskus tarvitaan banaali kävely puutarhassani elääkseen pienen seikkailun, joka olisi mysteerielokuvan arvoinen. Koirani pysähtyy verkkoon ja nuuhkii itsepintaisesti, aivan kuin se olisi löytänyt aarteen… tai jotain huolestuttavaa. Uteliaana lähestyn, sydän hieman kiihtyy. Edessäni varjoisa, outo, lähes epätodellinen esine. Mistä se tulee? Oliko se todella siellä vain muutama tunti sitten? Ja varsinkin… pitäisikö minun pelätä?
Outo löytö puutarhassa: pitäisikö minun huolehtia?
Tilanne saa mielikuvitukseni nopeasti liikkeelle. Nurmikolla oleva vieras, lähes metallin näköinen esine ei ole ensi silmäyksellä rauhoittava. Ajattelen roskia, jotakin taivaalta pudonnutta tai jopa hylättyä keinotekoista esinettä.
Refleksini on yksinkertainen: tarkkailla etäältä ja testata sitten kepillä välttääksesi riskin. Vielä enemmän minua yllättää sen koostumus: kevyt, lähes ontto, joskus kiinni yrtissä… Todellinen mysteeri!
Näinä hetkinä on vaikea olla kuvittelematta epätodennäköisimpiä skenaarioita. Todellisuus on kuitenkin usein paljon yksinkertaisempi – ja ennen kaikkea paljon luonnollisempi.
Tämä luonnonilmiö, joka matkii metallia
Tämän kiehtovan ulkonäön takaa löydän itse asiassa kiehtovan organismin, jota kutsutaan myksomykeetiksi eli “limaiseksi homeeksi”. Näin sanottuna se saattaa vaikuttaa hieman kiehtovalta, mutta vakuutan itselleni nopeasti: se on melko luonnollinen ilmiö.
